Nyt kesäkuun alussa on hyvä aika hieman pysähtyä ja katsoa kevätkautta, mitä hankkeessa on saatu aikaiseksi sekä tehdä avata myös hankkeen tulevaisuuden suunnitelmia.
Tammikuusta toukokuun loppuun mennessä on järjestetty tutkimukysely sekä pidetty kuusi työpajaa yrityskentälle. Työpajoihin osallistui henkilöitä kahdeksasta eri yrityksestä. Työpajoissa on käyty hyödyllisiä keskusteluja ja niistä on saatu valmennuksiin hyvin rakennusmateriaalia. Kiitokset kaikille työpajoihin osallistuneille!
Projektipäällikkö on kevään aikana kontaktoinut noin 50 erilaista yritystä, Kainuussa. Näistä potentiaalisia ja etätyön kehittämisestä kiinnostuneita yrityksiä on reilut 20 kappaletta. Yrityksiä on lähestytty sähköposteilla, lisäksi on soitettu yrityksiin tavallisia sekä näköpuheluja. Koronapan-demian laannuttua olen käynyt muutamassa yrityksessä esittelemässä hanketta ja keskustellut etätyön ja -osaamisen kehittämisestä ihan livenä ihmisten kanssa.
Blogeja on julkaistu 18, joista kaksi on hankkeen tutkijan kirjoittamaa ja muut projektipäällikön käsialaa. Lehdissä julkaistuja asiantuntija-kirjoituksia on saatu julkisuuteen tähän mennessä kolme. Lisäksi hankkeeseen ostettiin advertoriaali eli ammattitoimittajan kirjoittama juttu Helsingin Sanomiin, tällä saatiin kansallista näkyvyyttä etätyön kehittämisen hankkeelle.
Hankkeen markkinointi on myös olennainen osa projektipäällikön työkuvaa. Tässä on kiva puoli se, että itsekin oppii aina jotakin uutta, mm. kyselyohjelman haltuunotto on hyvässä vauhdissa, samoin sosiaalisen median markkinointiosaamisen ymmärtäminen avaa silmiä.
Syksyn valmennuksia siis suunnittellaan sekä aikataulutetaan ja luodaan sisältöjä. Hankkeen budjettia on säädetty kahteen otteeseen ja on havaittu, että ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttämistä täytyy harkita tarkkaan, koska hintapyynnöt ovat korkeita. Tämä aiheuttaa valmennuksien suunnitteluun haasteita, mutta haasteet on tehty ratkaistavaksi!
Luvassa on syksylle mielenkiintoisia sisältöjä valmennuspaketteihin ja uskon vakaasti, että mukaan lähtevät yritykset tulevat saamaan uusia näkökulmia sekä osaamisen vahvistamista etätyön kehittämiseen liittyen.
Tämä blogiteksti on kirjoitettu kirjaimellisesti etätyössä – autossa matkalla Kajaanista etelään jossakin Iisalmen ja Mikkelin välissä. Kun nettiyhteys ja verkko toimii, niin töiden tekeminen onnistuu mainiosti.
Eräs varma kevään merkki on vilkastuva keskustelu kesämökkeilystä. Keskustelun kestoaiheisiin kuuluu vapaa-ajan asunnon ylläpitoon liittyvän työn määrä, jolla viitataan esimerkiksi halon hakkuuseen, kaivon pesuun ja loputtomiin remonttitarpeisiin. Kärkevimmissä kannanotoissa kesämökki rinnastetaan työleiriin. Pandemian myötä mökkeilyn ja työn vuorovaikutusta tarkasteleva keskustelu on saanut lisänyansseja yleistyneestä etätyöstä, jota entistä useammin tehdään kodin ohella myös kesämökiltä käsin.
Vapaa-ajan asunnoilla tehtävä etätyö yleistyi nopeasti keväällä 2020 alkaneiden pandemiarajoitusten siivittämänä. Mökeillä tapahtuvan etätyöskentelyn lisääntymisestä saa käsityksen Luonnonvarakeskuksen Mökkibarometristä vuodelta 2021, jonka mukaan etätöitä teki vapaa-ajan asunnolla 43 prosenttia sellaisista mökkiläisistä, joille etätyö oli ylipäänsä mahdollista. Kyseinen osuus on kuusinkertainen verrattuna vuotta 2015 koskevan vastaavan tutkimuksen tuloksiin. Vuoden 2021 Mökkibaro-metristä ilmenee myös, että etätyötä tehneistä mökkiläisistä kaksi kolmesta kertoi olevansa halukas tekemään enemmänkin etätöitä vapaa-ajan asunnollaan.
Vapaa-ajan asuntojen etätyöaalto on vahvasti kytköksissä koronaan, mutta suuntaus kesämökkien etätyökäytön kasvuun oli nähtävissä jo ennen pandemiaa, esimerkiksi Kajaanin ammattikorkeakoulun keräämän mökkiläiskyselyn tuloksissa.
Mökkiläiskysely koski kymmentä Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kuntaa ja niissä kesämökin omistavia ulkopaikkakuntalaisia. Kyselyn etätyöosiossa tiedusteltiin muun muassa vastaajien arviota etätyön tekemisen muutoksista seuraavan viiden vuoden aikana. Kaikissa kymmenessä kohdekunnassa etätyön lisääntymistä ennakoivien osuudet olivat selkeästi suurempia kuin etätyön vähenemistä ennakoivien osuudet. Nämä kyselyt tehtiin siis aikana (touko-kesäkuu 2019), jolloin covid-19-viruksesta ei ollut vielä tietoakaan.
Kesämökkien soveltuvuus etätyöpaikaksi
Vapaa-ajan asuntojen etätyökäytön yleistymisestä huolimatta suurimmalla osalla mökeistä etätyötä ei tehdä lainkaan. Syitä tähän on useita. Kajaanin ammattikorkeakoulun mökkiläiskyselyssä useimmin mainittu syy oli loma-asunnon käyttäjien eläköityminen, mikä ei sinällään ole yllätys, sillä Tilastokeskuksen kesämökkitilaston mukaan mökinomistajien keski-ikä on Suomessa 63 vuotta.
Toiseksi varsin keskeiseksi syyksi nousi mökin käyttäjän ansiotyön luonne, joka ei mahdollista etätyön tekemistä. Muita selittäviä tekijöitä etätyön tekemättömyyteen olivat muun muassa etätyöstä aiheutuva työn ja vapaa-ajan sekoittuminen, riittämättömät tietoliikenneyhteydet sekä loma-asunnon soveltumattomuus etätyöhön esimerkiksi sähköttömyydestä johtuen.
Ennen pandemiaa tehdyssä Kajaanin ammattikorkeakoulun mökkiläis-kyselyssä ei noussut juurikaan esille työyhteisön sosiaalisen vuoro-vaikutuksen väheneminen, jota nykyään pidetään ehkä kaikkein suurimp-ana etätyön haittapuolena. Myöskään ergonomisiin haasteisiin ei mökkiläiskyselyssä kiinnitetty huomiota, vaikka työergonomia vapaa-ajan asunnolla lienee keskimääräisesti vielä heikommissa kantimissa kuin mitä se kotona etätyötä tehtäessä on.
Rajoitteistaan huolimatta kesämökki on parhaimmillaan ideaalinen etätyö-paikka. Mökillä työtä keskeyttäviä ulkoisia häiriötekijöitä on yleensä huomattavan vähän, mikä on omiaan parantamaan työn tuottavuutta. Työhyvinvoinnin kannalta kesämökin luonnonympäristö elvyttää jo pelkällä olemassaolollaan (etä)työstressiä. Unohtaa ei myöskään sovi, että vapaa-ajan asunnolla pidempään viivyttäessä normaaleista työmatkoista säästyneen ajan voi käyttää miten haluaa, joko etätöiden jatkamiseen tai onkimiseen, hyötyliikuntaan ja muuhun perinteisempään mökkipuuhas-teluun.
Hybridityöhön siirtymisen vaikutukset?
Pandemiarajoitteita purettaessa useilla työpaikoilla ollaan siirtymässä uuteen normaaliin, ns. hybridityöhön, jonka tavoitteena on yhdistää läsnä- ja etätyötä mahdollisimman optimaalisella tavalla. Erilaisten hybridirat-kaisujen vaikutukset kesämökeillä tehtävän etätyön määrään ovat vielä arvailujen varassa. Hybridimallissa vapaa-ajan asuntojen etätyökäytön voidaan kuitenkin ajatella olevan erityisellä tavalla riippuvainen kesämökin etäisyydestä ja läsnätyön säätelystä. Mikäli kesämökki sijaitsee huomat-tavan kaukana työpaikasta, tiukka velvoite läsnätyölle esimerkiksi tiettyinä viikonpäivinä lienee omiaan vähentämään mökillä tehtävää etätyötä. Satojen kilometrien ajo loma-asunnolle etätöihin ei välttämättä tunnu mielekkäältä, jos viipymä mökillä jää työyhteisölle määriteltyjen läsnäolo-vaateiden takia muutamiin päiviin.
Tästä katsannosta etä- ja hybridityön pelisäännöillä voi olla heijasteita myös maaseudun elinvoimaisuuteen. Suomen reilusta puolesta miljoonasta kesämökistä yli 40 prosenttia sijaitsee harvaan asutulla maaseudulla, jonka taloudelliseen ja sosiaaliseen aktiivisuuteen mökkiläiset tuovat monin paikoin merkittävän lisän. Siksi aluekehityksenkin näkökulmasta jousta-vuus hybridi- ja etätyön organisoinnissa olisi suotavaa.