Teksti Päivi Dahl
Hankesuunnitelman mukaisesti välillisenä kohderyhmänä ovat ammattikorkeakoulun opettajat ja opiskelijat, joilla on hankkeen kautta mahdollista tutustua etätyöhön ja sen mahdollisuuksiin. Opettajille avautuu myös mahdollisuus saada valmista opetusmateriaalia verkkoon tuotetuista valmennuksista. Hankesuunnitelmassa mainitaan myös, että kaikki hankkeen aikana tuotettu materiaali on vapaasti hyödynnettävissä.
Nämä suunnitelmaan kirjoitetut asiat ovat olleet myös mielessä, kun PIKA Kainuun valmennusten sisältöjä on pohdittu. Työskentelen Kajaanin ammattikorkeakoulussa liiketoiminta osaamisyksikössä lehtorina ja opetan mm. työelämän viestintätaitoja. Visioin jo heti hankesuunnitelmaa lukiessani, että tästä voidaan saada kokemusta hanketyöskentelyn ja opetuksen integroimisesta.
Toin jo hyvissä ajoin keväällä esille hankkeessa suunniteltavat valmennukset sekä niiden ajankohdat, jotta opettajat voisivat niitä tarvittaessa käyttää opintojaksojensa suunnitteluissa hyödyksi. Ilokseni kaksi liiketalouden opettajaa tarttuivat tähän tilaisuuteen ja syksyllä olemme saaneet yhdistettyä hanketyötä opetukseen. Opettajat vetävät liiketalouden opiskelijoille työelämän viestintätaitojen opetusta.
Marraskuun alussa hankkeessa alkoi Viesti vaikuttavasti verkossa -valmennuskokonaisuus ja se päätettiin järjestää lähipäivänä. Päivän sisältö oli kaksiosainen siten, että se houkuttelisi mukaan sekä yritysten ihmisiä ja että se sopisi myös aamupäivän osalta opiskelijoille.
Etävuorovaikutusta lähivalmennuksena on erikoinen idea, mutta päädyimme tähän sen vuoksi, että luulimme ammattitaitoisen vetäjän saavan yrityskentältä myös väkeä mukaan. Tässä erehdyimme, mutta valmennuksen yhdistäminen opetukseen pelasti tilanteen. Opiskelijoita oli kahdesta eri ryhmästä paikalla lähes kolmekymmentä henkilöä sekä ryhmien opettajat.
Työyhteisölämpöö kouluttaja Anne Rantalan oma näkökulma etävuorovaikutuksen synnyttämiseen verkossa toimi hyvin lähivalmennuksessa. Tässä valmennuksessa oli tavallisuudesta poikkeavana näkökulmana kouluttajan oma vahva kokemus improvisaatioteatterista. Sen kokemuksen välittäminen ja itsensä likoon laittamisen rohkaisu sai opiskelijatkin pohtimaan omia vuorovaikutustaitojaan niin luokkatilanteessa kuin mahdollisessa verkkotyöskentelyssä.
Valmennuksessa tuli konkreettisesti esille sanoittamisen tärkeys niin läsnä ollessa kuin, että jos olisimme virtuaalisesti kokoontuneina asian ääreen. Kun emme pysty käyttämään virtuaalisen yhteyden aikana kaikkia aistejamme, niin puhe ja sanoittaminen sekä eleiden ja ilmeiden näkeminen nousevat uuteen arvoonsa.
Kompaammeko toisiamme yltämään parhaimpaan vaiko kampaammeko toisen puheillamme? Joo – ja -menetelmän avulla pääsemme luovempiin ajatuskulkuihin kuin jos käyttäisimme niin, mutta -menetelmää. Kokeilkaa vaikka itse seuraavassa suunnittelu- tai innovointipalaverissa ja huomatkaa ero!
Parasta antia tämän valmennuksen yhdistämisestä opetukseen oli se, että yksi opiskelija jäi juttelemaan kouluttajan kanssa pitkäksi toviksi saamastaan kokemuksesta, koska kouluttaja pystyi vaikuttamaan ja opiskelija vaikuttui teeman tärkeydestä.
Toinen tärkeä seikka oli se, kun opettajat kertoivat, jotta tämä etävuorovaikutuksen valmennus täytyy saada paremmin yhdistettyä tulevaisuudessa työelämän viestintätaidot opintojaksoon, koska etätyö on tullut jäädäkseen.
Minulle jäi positiivinen kokemus tämän valmennuskerran integroinnista opetukseen. Nyt jäädään vain odottamaan, miten ensi syksynä etävuorovaikutus ujutetaan opintojaksoon ja saadaan seuraavat opiskelijat vaikuttuneiksi teemasta.