Elämää ja ilmiöitä

Ilmiöpohjainen oppiminen on nyt nosteessa. Ajatuksena on, että oppilas tutkii ilmiöitä kokonaisvaltaisesti omasta tarkastelukulmastaan ja lähtökohdistaan. Oppiminen pyritään tekemään oppiaineiden rajoja rikkovaksi. Tieto- ja viestintätekniikka toimii tässä hyvänä apuvälineenä. Se antaa mahdollisuuden usean informaatiolähteen käyttöön ja oman työn muokkaamisen sekä työstämisen.

Lapset itsessään ovat ilmiöpohjaisia oppijoita, joilla on luonnostaan halu oppia ja miettiä asioiden suhteita. Aikuiset ovat suuressa roolissa siinä, kuinka me ruokimme tätä oppimista ja asioiden eri kääntöpuolien puntaroimista. Koska aikuisilla on tapana tasoittaa tietä, osa lapsista oppii jo varhain odotukset oikeista ja vääristä vastauksista ilman, että he saavat itse kokea pettymystä ja onnistumista omasta tekemisestään. Tuntuu kovin luonnolliselta ajatella, että ilmiöpohjainen oppiminen on lapselle helpointa.

160329_Emmi_1

Lohtajan päiväkodissa tämä toteutui hyvinkin selkeissä raameissa näin pääsiäisen alla. Eskarit olivat laittaneen rairuohot kasvamaan purkkeihin ja levitelleet astiat useaan eri paikkaan: ulos, sisälle, pimeään ja valoisaan. Päivien edetessä he seuraavat, mikä on otollisin ympäristö kasvulle ja mitä asiat vaikuttavat kasvuun. Ryhmän lastentarhanopettaja naurahti kun sanoin, että teillähän on viimeisen päälle ilmiöpohjaista oppimista ja jatkoi, että tätähän tämä on ollut.

Joku aika sitten Pikku-Ketun eskarit olivat olleet retkellä järven äärellä ja alkaneet miettiä, kuinka kalat hengittävät. Lapset olivat tulleet siihen lopputulokseen, että ne käyvät välillä pinnassa ottamassa happea. Opettaja oli jättänyt asian hautumaan ja he olivat palanneet samalle paikalle kun jää oli peittänyt järven. Tilanne oli kirvoittanut hyvän keskustelun siitä, kuinka ne kalat hengittävät ja elävätkö ne laisinkaan talvella. 🙂

160329_Emmi_2

Green Screen -sovellus on ollut eskareiden keskuudessa suosittu. Pienellä vaivalla olemme saaneet tehtyä näyttäviä kokonaisuuksia. On tehty esimerkiksi liikuntaohjeita pääsiäisen toimintaradalle, lähdetty unelmalomalle paratiisisaarelle ja kukapa ei nauttisi kaverikuvasta Frozenin Elsan tai Minecraft-hahmojen kanssa. Green Screen -kuvaukset ovat herättäneet eskareissa myös mediakriittisyyttä. Otoksiemme jälkeen he alkoivat toden teolla miettiä, mikä ruudusta nähtyä on todellista ja mikä ei. Osa lapsista on viljellyt epäilyksen siementä myös kotona ja jotkut vanhemmista ovat joutuneet kysymysten ristituleen siitä, mikä on totta ja mikä ei. Lasten tiedonjano on aivan valtava ja innostus vielä valtavampi kun saamme tuokioihin ujutettua myös hippusen lisättyä todellisuutta.

160329_Emmi_3

Vaikka pääpiirteittäin lapset rakastavat esiintymistä ja kuvausta, niin on myös heitä joille tämänkaltainen toiminta ei tule luonnostaan. Toisille on vaikeaa kuvitella itseään keskelle viidakkoa, jos taustalla on pelkkä vihreä kangas. Osalle taas itsensä katsominen nauhalta on äärettömän vaikeaa. Tvt vastaa myös näihin haasteisiin tuomalla ryhmiin mahdollisuuden harjoitella näitä taitoja ja antaa lapselle kokemus siitä, että hän on onnistunut. Ja aina tulee muistaa, että emme me kaikki opetkaan halua olla kameran edessä. Osa löytää paikkansa puvustajana ja osa kameran takaa.

Quiver-sovellus on levinnyt eskarin puolelta myös ryhmien pienempien suosioon. Värityskuvien herääminen eloon saa lapset ihmetyksen valtaan. Niin pienet kuin isommatkin motivoituvat kummasti tehtäviin, kun oma tuotos tulee eläväksi.

Aurinkoista keväänjatkoa!!

 

Emmi

Jaa tämä:

Leave A Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *