Riikan blogi – valoa kohti

Näin yhdessä päiväkodissa julisteen, jossa luki: ”Voit viedä hevosen lähteelle, muttet pakottaa sitä juomaan.” Minusta tätä sanontaa voi aika hyvin soveltaa tvt-mentoreiden ja ryhmän opettajien yhteistyöhön. Mentori tuo mukanaan ideoita ja ajatuksia, miten tieto- ja viestintätekniikkaa voidaan pedagogisesti käyttää ja hyödyntää, mutta se miten ideat lähtevät elämään ja jalostumaan arkipäivän toimintaan jää opettajan omalle vastuulle. Tässä vaiheessa huomaa jo selvästi, että toiset opettajat ovat jo pitkällä esim. iPadien hyödyntämisessä ja toiset odottavat edelleen mitä mentori kertoo ja toiminta TVT:n osalta tapahtuu mentorin käynnin yhteydessä ja vastuulla. Toki lähtötilanne ja kiinnostuksen aste teknisiin laitteisiin on erilainen ja nyt erot alkavat jo selvästi näkyä. Niin kauas en esikoulunopettajan arjesta toki myöskään ole kulkenut, että tiedän eskarissa olevan paljon muutakin kuin tvt-sisältöjä. Hyvä tie on minusta tämä Kajaanin malli ollut, että kaikki opettajat saavat edetä oman lähtötasoja ja kiinnostuksen mukaan, sillä saadaan pidettyä kiinnostus yllä ja digimaailmasta ei tule liian iso pala purtavaksi. Erittäin positiivista on, että tvt-mentori vaikuttaa aina olevan toivottu vieras päiväkodeissa, missään eskariryhmässä ei digiloikkaan suhtauduta torjuvasti.

Lapset oppivat ja omaksuvat helposti uusien laitteiden ja sovellusten käytön. Näille diginatiiveille esimerkiksi tablettien käyttö on luontevaa. Jos ei heti tiedetä tai osata miten joku sovellus toimii, niin sitten kokeillaan ja apuakin osataan pyytää tilanteen niin vaatiessa. Lapsilla ei ole jatkuvaa pelkoa siitä, että laite menee rikki tai sekaisin, niin kuin monella aikuisella. Kettukallion eskarissa esimerkiksi harjoittelimme Pic Collage -sovelluksen käyttöä, jolla voi tehdä erilaisia kuvakollaaseja. Eskareita oli 19 ja he työskentelivät pareittain. Tein lyhyen alkuopastuksen ja sitten lapset rupesivat töihin. Kaikki saivat tehtyä oman kuvakollaasin, aiheena lumi. Kaikilla pareilla taisi lopuksi olla taustaväri vaihdettuna ja jotain tekstiä myös lisättynä kuvaan. Ryhmän aikuisten kanssa totesimme, että näin näppärästi ei olisi työskentely sujunut, jos uutta sovellusta olisi ollut opettelemassa 19 aikuista.

160222_Riikka_01

IPadit ovat tuoneet mielenkiintoisen lisän erilaisiin tutkimustehtäviin. Kätönlahdessa tehtiin tutkimus, mitä lumelle tapahtuu sisätiloissa. Ensin pihalta haettiin lasillinen lunta ja tehtiin aiheesta hypoteesit. Aika selvää oli eskareille, mitä lumelle tulee sisällä tapahtumaan, mutta se olikin jo hankalampi kysymys, että paljonko vettä laillisesta lunta saadaan. Ja nousipa esille sellainenkin kysymys, että voiko veden lopuksi juoda. Mielenkiintoinen oli myös keskustelu siitä, kuinka pitkän ajan välein on järkevää asentaa iMotion ottamaan kuvia. Päädyimme yhdessä lasten kanssa 5 minuutin kuvanottoväliin, joka osoittautui onnistuneeksi valinnaksi. Timelapse toiminnon avulla voi tehdä näkyväksi monia muitakin ilmiöitä, Purolan eskarit olivat tehneet videon esimerkiksi pullataikinan kohoamisesta ja eräässä päiväkodissa mietittiin myös, kuinka mielenkiintoisen videon saisi  vuorokaudenaikojen oppimiseen ja havainnointiin kuvattua, jos asentaisi iPadin päiväkodin ikkunaan päiväksi.

160222_Riikka_02

QR-koodit ovat pinnalla edelleen ja niiden ideat niiden käyttömahdollisuuksista lisääntyvät jatkuvasti. Suunnitelmissa on kokeilla tehdä QR-koodin taakse lapsen sähköinen portfoliokansio, johon voisi koota lapsen sähköisiä töitä kotona ihasteltavaksi. Myös mm. liikunnan, äidinkielen ja matematiikan sisältöjen tueksi olemme jo QR-koodeja käyttäneet. Liikunnan osalta olemme koonneet pienen työryhmänkin, jonka tavoitteena on QR-koodeja käyttämällä lisätä liikunnan osuutta lapsen päivään. Tästä projektista myöhemmin lisää, kun paketti alkaa muotoutua. Lopputuotoksemme on joka tapauksessa tarkoitus jakaa kaikkiin kaupungin päiväkoteihin aktiiviseen käyttöön.

 
QR-koodien lukeminen on oman kokemukseni mukaan kaikista lapsista mielenkiintoista ja kivaa ja siksi niiden käyttäminen onkin myös lapsille motivoivaa. Kun QR-koodeja etsitään päiväkodin tiloista, niin vähän kuin vahingossa voidaan opetella myös esimerkiksi kirjaimia ja nekin lapset, joille pöytätyöskentely on haastavaa, niin tekevät tällaisia toiminnallisia tehtäviä innostuneesti ja mielellään.

160222_Riikka_03

Joissakin päiväkodeissa on uusia laitteita tilattu lisää ja hyvä niin. Tällä hetkellä muutamassa esiopetusryhmässä on edelleen käytössä vain yksi laite ja se on oman näkemykseni mukaan liian vähän. Pienessäkin ryhmässä olisi hyvä olla vähintään kaksi laitetta ryhmää kohden ja tietysti ryhmäkoon kasvaessa myös vastaavasti laitteita pitäisi olla enemmän. Kettukallion päiväkodissa, joka on tässä hankkeessa pilotoimassa on 10 iPad miniä ja 19 esikoululaista, joka on kyllä aika mahtava määrä laitteita. Tarvittaessa voidaan jakaa ryhmää puoliksi, jolloin saadaan jokaiselle lapselle oma laite tai vaihtoehtoisesti voidaan koko ryhmän kanssa tehdä parityöskentelyä. Olisipa mahtava juttu, jos jonain päivänä tällainen laitekanta olisi jokaisessa päiväkodissa arkipäivää! Uusimpana laitehankintana muutamaan päiväkotiin on hankittu opettajille omat iPad Air 2-laitteet, joita he hyödyntävät työssään. Laitteet on olleet opettajilla vasta vajaan viikon, joten kovin vankkaa käyttökokemusta ei vielä ole, mutta intoa sitäkin enemmän.

160222_Riikka_04

 

Tablet-laitteiden käyttäminen opettaa lapselle monia muitakin taitoja kuin sen mitä näkyvästi opetetaan. Usein toiminta tapahtuu ryhmissä ja sitä kautta lapset pääsevät opettelemaan vuoron odottamista, toisen auttamista, neuvottelutaitoja, kompromissien tekemistä ja yhteistyötä. Aikuisena on mielenkiintoista näissä tilanteissa havaita lasten erilaisia persoonallisuuspiirteitä ja ryhmätyöskentelytaitoja. Lapset myös työskentelevät tableteilla mielellään pareittain. Lapset  auttavat ja kysyvät apua luontevasti toisiltaan. Nakertajan päiväkodissa teimme animaatioita ja lapset oli jaettu pieniin ryhmiin. Animaatioita oli tekemässä viisi lasta ja käytössä meillä oli kolme iPadia. Lapsilla oli mahdollisuus valita, tekevätkö he animaatiota yksin, parin kanssa, vai kolmen lapsen ryhmässä. Yhdessä työskennellessä joutui tekemään kompromisseja juonen, hahmojen ja taustan suhteen. Kaikki lapset halusivat kokeilla animaation tekoa yksin, mutta yksi tytöistä tiivisti sen, mikä näkyi myös ulospäin: ”Ei tätä oo yksin niin kiva tehdä.”.

160222_Riikka_05

Mukavaa kevään odotusta!

Riikka

Jaa tämä:

Leave A Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *